SLAM! Wrestling Entertainment järjesti viime viikonloppuna Lahden Pesäkalliossa viisi ottelua sisältäneen koko perheen tapahtuman. Tapahtuma oli täynnä toimintaa ja auringonpaistetta.
Löysin showpainin vuonna 2003, kun näin ensimmäistä kertaa televisiosta WWE:n Monday Night Raw -jakson. Laji vei heti mennessään ja sen kautta on päässyt kokemaan todella hienoja juttuja. 2003 oli siitäkin syystä erinomainen vuosi aloittaa showpainin seuraaminen, että tuolloin aloitti toimintansa myös ensimmäinen suomalainen showpainitapahtumia järjestänyt promootio.
Itse hyppäsin heti mukaan myös tähän suomiskeneen. Paljon on parissa vuosikymmenessä tapahtunut suomipainissa asioita ja tästä historiasta täytyykin joskus kirjoitella tarkemmin. Tällä hetkellä laji elää ja voi hyvin, sillä Suomessa on kaksi eri organisaatiota, jotka järjestävät tapahtumia.
SLAM! Wrestling Entertainment on Michael “Starbuck” Majalahden vuonna 2018 perustama yritys, joka järjestää aktiivisesti tapahtumia eri paikkakunnilla Suomessa ja välillä myös Suomen rajojen ulkopuolella. Starbuck on mies, jonka voidaan sanoa tuomaan lajin Suomeen vuosituhannen vaihteessa. SLAM! Wrestlingin tapahtumissa yhdistyvät hienolla showpainin vanhan koulukunnan meininki ja moderni urheiluviihde. Tapahtumille on myös tyypillistä, että niissä ottelee suomalaisten lisäksi painijoita ympäri Eurooppaa, joka tekee ainakin itselleni lisää mielenkiintoa.
Lauantaina 19.7. SLAM! Wrestling Entertainment saapui siis Lahteen. Itsellä olikin jo vierähtänyt turhan kauan edellisestä tapahtumasta, joten oli kyllä todella mukava lähteä katsomaan livepainia. Turun suunnalta kun lähtee ajelemaan, niin kyllähän siitä sitten koko päivän spektaakkeli tulee. Yhdistimme toki tähän Lahti-päivään vähän muitakin aktiviteetteja, kun ennen “main eventia” kävimme tutustumassa Hiihtomuseoon, Lahden Satamaan sekä Apulandiaan.
Tapahtuman showtime oli klo 18.30 ja saavuimmekin ihan hyvissä ajoin paikalle. Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa, että millainen paikka Pesäkallio on, joten se oli ensimmäinen jännityksen kohde. Pesäkallio olikin lopulta melko syrjäisessä paikassa (tai siltä ainakin tuntui), eikä siis todellakaan sellainen paikka, johon porukkaa “vahingossa” eksyisi tapahtumaa katsomaan. Ensimmäinen ajatus tapahtumapaikasta oli pienoinen pettymys, mutta lopulta tuli kyllä todettua, että sehän oli aivan loistava miljöö tällaiseen tapahtumaan.
Vielä hetki ennen tapahtuman alkua yleisöä oli paikalla melko vähän, mutta onneksi porukkaa vielä lipui paikalle lisää. Ei kuitenkaan voi sanoa, että kyseessä olisi ollut minkäänlainen yleisöryntäys. Oman arvioni mukaan yleisöä oli parhaimmillaan paikalla noin 40-50. Ei vaikuttanut siltä, että paikalla olisi juurikaan ollut lajin hc-faneja, vaan aivan “tavallista” yleisöä lapsista eläkeläisiin.
Big Bubba Guade vs. Mikk Vainula vs. "The Boxer" Miika Forrström
Illan avausmatsina nähtiin triple threat -ottelu, jossa toisistaan mittaa ottivat Big Bubba Quade Walesista, Mikk Vainula Virosta ja “The Boxer” Miika Forsström Suomesta. Tätä ottelua ei alunperin pitänyt olla kortilla, mutta yhden peruuntumisen takia kaksi 1 vs. 1 -ottelua muuttuikin yhdeksi 1 vs. 1 vs. 1 -kohtaamiseksi.
Big Bubba olikin minulle täysin uusi tuttavuus ja hän kyllä heti teki eleillään selväksi, että mitä mieltä oli lahtelaisesta yleisöstä. Hänen touhujaan oli kyllä hauska seurata ja hän oli hyvä valinta herättämään yleisö. Suuri osa ottelusta meni siihen, että ulkomaan vierailijat yhteistyössä antoivat selkään The Boxerille.
Lopulta kaksikolle tuli kuitenkin säröjä rakkauteen, kun he ymmärsivät, että vain toinen heistä voi voittaa ottelun. Tämän ansiosta Forrström pääsi kunnolla takaisin mukaan matsiin ja lopulta nappasi voiton selättämällä Walesin vieraan.
Matsi oli mielestäni varsin hyvä avausottelu tapahtumalle. Ottelun tarina oli varsin selkeä ja jokainen yleisössä ollut varmasti pääsi siihen sisälle. Ei matsi ehkä tarjonnut mitään hienouksia, mutta eipä jokaisen matsin niin tarvitsekaan tehdä.
Johnny McMetal vs. Will Carnage
Seuraavana otteluna oli vuorossa Johnny McMetalin ja Will Carnagen välinen koitos. McMetal on yksi suomipainin kokeneimmista painijoista ja hän on ollut mukana skenessä jo yli kaksi vuosikymmentä. Hän on painija, joka on herättänyt yleisössä tunteita niin paljon, että sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Itselle tulee aina sellainen nostalginen fiilis, kun näen “The Saintin” astelevan kehää kohti ja suupielet kääntyvät väkisin hymyyn. Matsin aikana tuli mieleen kaikenlaisia legendaarisia chantteja, mitä McMetalille aikoinaan huudeltiin, mutta en lähtenyt niitä tällä kertaa huutelemaan.
Will Carnagesta sen sijaan en ollut varma, että olinko häntä aiemmin nähnyt livenä vai en. Enkä nyt tämän matsinkaan jälkeen aivan hirveästi osaa hänestä sanoa, sillä ainakin itselle paljon paremmin jäi mieleen Johnny McMetalin pahistelut. Johnny ei pitänyt Lahdesta, ei lahtelaisesta yleisöstä, ei Will Carnagesta, eikä ilmeisesti oikein mistään muustakaan. Tai kenties hän pitää Prätkähiiristä, sillä kutsui vastustajaansa viiden pennin prätkähiireksi.
Ottelu päättyi lopulta siihen, kun McMetal täräytti Carnagea pesäpallomailalla (?) päähän, kun tuomari oli selkä ottelijoihin päin. Halpamainen voitto siis McMetalille! Matsin jälkeen hän kertoi häipyvänsä heti pois Lahdesta. Höh, kyllä minä ainakin Lahdessa viihdyn.
Hakkis Hakkarainen vs. Herco Wisky
20 minuutin tauon jälkeen oli vuorossa Hakkis Hakkaraisen ja Herco Wiskyn välinen koitos. Wiskyn kotimaa on Argentiina, joten kyse oli todellakin kansainvälisestä tapahtumasta. En muistaakseni ollut kumpaakaan aiemmin nähnyt painimassa, joten oli mielenkiintoista seurata, että millaisista hahmoista ja painijoista on oikein kyse.
Tässä oli selvästikin jonkinlaista historiaa taustalla, sillä Wisky käytti ottelun alkuhetket siihen, että teki Hakkaraiselle selväksi, että tämän pitäisi pysyä kaukana hänen vaimostaan.
Tämä taisi olla illan lyhyin ottelu, enkä hirveästi lopetusta lukuunottamatta edes muista sen tapahtumia. Loppu oli kyllä jäi vahvasti mieleen, sillä Wisky sylkäisi nimensä velvoittamana viskit Hakkaraisen naamalle ja vei sen jälkeen ottelun nimiinsä.
Argentiinan painija ei kuitenkaan juhlien poistunut kehästä, sillä ottelu jälkeen Hakkaraisen kulmassa ollut El Miguel paiskasi Wiskyn kanveesiin. En sano, että ottelu olisi ollut huono, mutta ehkä se kuitenkin illan kattauksesta oli vähiten mieleeni.
Artur Arder vs. Toni "Loisto" Laine
Neljäntenä otteluna nähtiin virolaisen Artur Arderin ja Toni “Loisto” Laineen välinen taistelu. Tämä oli melkeinpä eniten odottamani ottelu, sillä ne kerrat kun olen Arderia nähnyt painimassa, niin hän on tehnyt suuren vaikutuksen. Hän on todella urheilullinen painija, joka taitaa sekä teknisen painin että näyttävät liikkeet. Minulle tulee hänestä vahvasti mieleen takavuosien suomipainin suuri lupaus Pasi “Salama” Suominen, jonka ura valitettavasti päättyi liian aikaisin loukkaantumisiin. Arderilta tosin löytyy mielestäni enemmän karsismaa ja showmeininkiä kuin Suomiselta. Artur on edelleen todella nuori ja uskon, että hänellä on edessään valoisa tulevaisuus lajin parissa. Hän on erinomainen syy mennä katsomaan SLAM! Wrestlingin tapahtumia.
Toni Lainetta en ollut aiemmin nähnyt painimassa ja tämän matsin perusteella hänkin on varsin potentaalinen painija. Arderin ja Laineen tyyleissä oli paljon samaa ja tuntui, että heidän kemiat kohtasivat kehässä varsin hyvin. Nopeatempoista, teknistä, viiihdyttävää painia.
Vaikka Arder välillä hieman kehässä ilkeilikin, niin tämä oli kortin ainoa ottelu, jossa ei ollut selkeää hyvis vs. pahis -asetelmaa. Tässä keskityttiin enemmän siihen lajin urheilulliseen puoleen. Matsilla olisi voinut olla pituutta enemmänkin, mutta tällaisenakin oli kyllä varsin hyvä.
Arder nappasi ottelusta voiton, mutta matsin jälkeen hän nosti myös Loisto Laineen käden ylös ja osoitti tälle kunnioitusta.
"The Rebel" Starbuck & TT Suosalo vs. “Tank” Eryk Lesak & Michal Fux
Neljännen matsin jälkeen oli vuorossa jälleen 20 minuutin tauko, jonka jälkeen estradille astuivat illan pääottelun painijat. Päämatsissa oli tällä kertaa teemana Suomi vs. Puola ja se käytiin tag team -otteluna. Suomea ottelussa edustivat “The Rebel” Starbuck ja TT Suosalo. Puolan väreissä kehään astelivat “Tank” Eryk Lesak ja Michal Fux. Starbuck on suomipainin historian merkittävin painija ja on hienoa nähdä, että hän edelleen 52-vuotiaana jaksaa vääntää nuorempien mörssäreiden kanssa. Kyllä se aina vaan fiilistä nostattaa, kun kaiuttimista pamahtaa soimaan Eye of the tiger ja “The Rebel” ilmestyy verhojen takaa esiin
TT Suosalo puolestaan on paljon nuorempaa sukupolvea, vaikka alkaahan hänelläkin jo kokemusta olemaan. TT on ehdottomasti yksi parhaista painijoista, mitä Suomesta on viime vuosina tullut. Puolalaiset reippaasti yli 100-kiloiset möröt eivät olleet minulle tuttuja, mutta tekivät kyllä tässä ottelussa sen mitä piti.
Ottelu oli selvästi illan pisin, mutta se kuitenkin piti mainiosti otteessaan koko kestonsa ajan. Matsissa mentiin pitkä jakso niin, että puolalaiset onnistuivat eristämään Suosalon paristaan, eikä tämä meinannut millään päästä vaihtoon. Lopulta tämä kuitenkin onnistui ja Starbuck laittoi niin sanotusti hösseliksi!
Odotin jännityksellä, että tulevatko painijat jossain kohtaa katsomon puolelle mätkimään toisiaan. Tätä ei kuitenkaan nähty ja ehkä ihan hyvä niin, sillä voi olla että katsomon rakenteet eivät olisi sitä kestäneet. Kehän takana olleita rakenteita sen sijaan hyödynnettiin ottelun loppuhuipennuksesa, sillä TT Suosalo kiipesi niiden päälle ja hyppäsi sieltä todella näyttävästi puolalaisten vastustajien päälle. Tämän ansiosta voitto jäi Suomeen.
Tosin Starbuckin iloa hieman vähensi se, että show’n päätteeksi kehään ilmestyi tuntematon (?) mies, joka ojensi Starballe kirjekuoren. Kirjeen mukaan Starbuck on haastettu oikeuteen “Back Breaker” Dylan Brodan toimesta. Tästä varmasti kuullaan myöhemmin lisää. Näihin tunnelmiin päättyi tapahtuma n. klo 21:n aikoihin.
Olipa kyllä jälleen erittäin viihdyttävä tapahtuma! Tykkään todella paljon siitä, että SLAM! on kesäisin järjestänyt näitä ulkoilmatapahtumia. Onhan ne aina hieman riskialttiita Suomen säät tuntien, mutta kun aurinko paistaa lämpimästi, niin eihän juuri parempaa tapaa viettää kesäiltaa olekaan. Mikäli et ole koskaan showpainia käynyt livenä katsomassa tai edellisestä kerrasta on aikaa, niin suosittelen kyllä vahvasti Slamin tapahtumia.
Itsellä on joskus aiemmin ollut vähän turhan analyyttinen ote näihin tapahtumiin, mutta nykyään yritän enemmänkin vaan eläytyä meininkiin ja nauttia tunnelmasta. Toki aina täytyy myös vähän analysoida.
Seuraavaksi SLAM! Wrestling Entertainmentin tapahtumaan on mahdollista Suomen maaperällä osallistua lokakuussa, sillä seuraava tapahtuma elokuussa järjestetään Tukholmassa. Kannattaa ottaa SLAM! somet seurantaan, niin pysytte kärryillä tulevista tapahtumista.
37-vuotias mies Varsinais-Suomesta. Intohimona urheilu. Ammattina digitaalinen liiketoiminta. Kiinnostunut hyvin monesta asiasta.